Kesän 2025 kesäretki Toilaan

Sitkeästi 21 -vuotias MC Porkkala ry. jatkaa perinteitään.

MC Porkkala ry:n kesän 2025 kesäretki suuntautui Toilaan, Viroon. Laivaliput ja hotelli olivat varatut hyvissä ajoin. Perjantaina 6.6. aamulla 7.30 osa porukasta kokoontui Venäläisellä ja aloitti paraatiajon Jätkäsaaren satamaan. Iso osa porukasta ajoi sinne suoraan kotoa. Mukana oli viisi ensikertalaista, uutta jäsentä, hienoa!

Huonot enteet

Mustia pilviä alkoi kerääntyä jo paria päivää ennen matkaa. Yhden pyörän virtalukko meni rikki, korjaus on kallis ja venyy retken jälkeiseen aikaan. Eckerö Linen tomeran myynnin ansiosta hän sai jo loppuunmyytyyn laivaan autopaikan, ja senkin pienellä alennuksella. 18 mp:tä ja 22 henkeä muuttui 17 mp:ksi ja 1 autoksi. Edellisenä iltana yhden mp:n toinen satulalaukku kieltäytyi menemästä paikalleen, voimakas yritys aiheutti toisen peilin rikkoutumisen, matkaan siis ilman niitä. Alta kilometri ennen Jätkäsaaren satamaa yksi mp hukkasi sähkönsä ja jäi tien viereen. Kun mukana nyt oli auto, niin tämä rouva teki reissunsa auton kyydissä, herra jäi kotiin mp:tä korjaamaan. Siis 16 mp:tä, 21 hlö ja 1 auto. Onni onnettomuudessa se auto.

Vielä satamassa yhden mp:n takarengas puhkesi pellinpalaan. Se paikattiin odottaessa ja sillä ajettiin sunnutaina kotiin asti. Oltiin hyvin varustautuneita.

Eikä vielä oltu edes päästy laivaan.

Laivassa meitä odotti pieni hytti ajovarusteille ja kypärille, joten oleskelu laivalla oli kevyempää, tukeva aamiainen laivalla toisessa kattauksessa ja oltiin valmiit päivän ajoon.

Näin pitkä letka ei selviä yhtenäisenä läpi Tallinan risteysten ja liikennevalojen. Kokoontuminen ja tankkaus oli sovittu Peterburi teen Nesteelle, jonne letka tuli vain kahtena ryhmänä.

Siitä jatkoimme Kristiinan suunnittelemaa mutkatietä rantoja seuraillen kohti Toilaa. Päätie 1 Tallinasta Narvaan ja Pietariin on suora, tylsä ja vailla palveluita, minkä tullessa huomasimme. Mutta menomatka pieniä mutkateitä pitkin oli aivan ihana. Pysähdyimme sekä kahville Võsun satamaan että tutustumaan Valasten putoukseen, virtaama oli pieni.

Toila Spa hotellilla sitten sisäänkirjoittautuminen: eräs meistä oli saanut sekä yhden hengen huoneen että puolet kahden hengen huoneesta ja toinen taas ei saanut huonetta lainkaan! No sekaannus selvisi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Avaimet saatuamme perinteiset kypäräkaljat, suihkuun ja syömään. Loppuilta menikin rattoisasti seurustellen.

La. 7.6. hotelliaamiaisen jälkeen jo klo 10.00 oppaamme Priit Orav tuli hakemaan meitä autollaan parkkipaikalta. Prätkäjätkä hänkin mutta nyt autollaan johdatti meidän letkaa.

Ensin mentiin ihailemaan rannan 50 metriä korkeaa jyrkännettä alas mereen. Jännää, miten rannikot Itämeren eri rannoilla ovat niin erilaiset. Tällä rannalla oli filmattu Sisu II elokuvan taistelukohtausta.

Siitä ihan lähelle Sillamäen kaupunkiin. Sotilaallisen merkityksensä vuoksi (uraanin rikastaminen atomipommiin) se oli yksi USSR:n suljetuista kaupungeista, jonne ulko­puolisilla ei ollut pääsyä. Sillamäen kadut sijaitsivat välittömästi Tallinnan–Leningradin päätien kyljessä eikä sen nimeä tai sijaintia piilotettu kartoilta, vaikka teollisuuden laatu salattiin. Sillamäe oli suljettu vuoteen 1991 asti (Wikipedia).

Kaupunki on siisti, viihtyisä ja puolityhjä. Oppaalta sai vuokrata edullisesti lomahuoneiston kerrostalosta, yksi meistä kiinnostuikin. Täällä käveltiin reippaat puolitoista tuntia, paitsi Helge, joka vartioi pyöriämme.

Sitten letkassa Jõhviin ja syömään. Matkalla yhden mp:n sivulaukku aukesi ja sen korjauspysähdys aiheutti letkan katkeamisen. Loppuosa letkasta ei löytänytkään Valkoisen Hevosen ravintolaan, mutta sen nimen ilmoitus heille WA -viestillä sekä Kristerin hakumatka toivat eksyneet ravintolalle. Se oli komea tilausravintola ja hyvät ruuat. Taas kiitos WA:n sai jokainen syödä, mitä kotona etukäteen oli tilannut. Kun teimme lähtöä pihasta, tuli henkilökunta vielä kuvaamaan meitä ja lähtöämme. Olimme merkkitapaus heille.

Lounaan jälkeen ajoimme Pühtitsan Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle pyhitettyyn Kuremäen ortodoksiseen nunnaluostariin. Upea paikka, kaunista muuraus-, maalaus- ja puutyötä. Se on ainoa Virossa toimiva ortodoksinen nunnaluostari. Ihailua herätti heidän tapansa pinota talven polttopuut torniksi pihalle kuivumaan. Luostari kuuluu Moskovan patriarkan alaisuuteen (vielä). Täällä meni pitkälti toista tuntia ja kävely väsytti niin, että tauko piti ottaa viereisessä kahvilassa.

Ohjelmassa olisi ollut tutustuminen Vasknarvan kylään Peipsijärven rannalla paikassa, missä Narvajoki alkaa ja Venäjä on siinä ihan vastarannalla. Kiitos tiukan aikataulun, ei käyty.

Sillä meillä oli varattuna Toila-Oru puistossa virtuaalimatka “VR Toila 1938” Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin kesäasuntoon (lue palatsiin), jonka vetäytyvä puna-armeija räjäytti 1941. Pätsin valta päättyi vuoden 1940 Viron neuvostomiehitykseen. Hän vietti loppuikänsä vankeudessa ja karkotuksessa Neuvostoliitossa. Tutustuminen aikoja sitten tuhottuun ja hävitettyyn palatsiin pelkillä virtuaalilaseilla oli jännä kokemus. Pakko oli pitää kädellä kiinni lyhtytolpasta, puusta, puistonpenkistä tms. ettei itse olisi kaatunut! Aivan huikeaa!

Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mielenkiintoinen. Täältä pari kilometriä hotellille, kypäräkaljat, suihku ja syömään. Jokunen jaksoi vielä muistella tapahtumatäyteistä päivää, kenenkään ei unta tarvinnut kerjätä.

Su. 8.6. eikä mitään kiirettä. Aamiainen ja huoneiden luovutus vasta 12.00

sitten hiljalleen ajelemaan. Yöllä oli satanut oikein kunnolla, mutta sää aivan tilauksemme mukaisesti oli kuiva, kirkastuva ja lämmin. Tietkin kuivuivat nopeasti. Tankattiin, kaksi pyörää lähtivät käymään rouvan äidin haudalla, muut kohti Tallinaa pitkin sitä tylsää Tallinna-Pietari -tietä.

Puolessa välissä matkaa moottoritiellä oli juuri sattunut ikävän näköinen ulosajo, toivottavasti kaikki selvisivät. Mennessä oli sovittu kahvitauosta Kiiu tornilla, kiinni, sitten Googlen ohjaamana Jägalan vesiputouksen kahvilaan, kiinni sekin! Vasta lähempänä Tallinaa oli motarilla bensa-asema, josta sai kahvit. Siitä sitten kaupunkiin tuliaisia ostamaan. Ja hyvissä ajoin satamaan, missä koko porukka kokoontui.

Taas laivassa meitä varten pieni hytti ajovarusteille ja kypärille, sitten jo seisovaan pöytään. Koska kattauksia on vain yksi, ei täältäkään ollut mitään kiirettä pois ennen Helsinkiä.

Kunhan reissuun päästiin, niin loput mp:t pysyivät ehjinä. Kaikki me vanhenemme, kalustokin. Sää oli tilauksen mukainen ”tilaan Toilaan sään: puolipilvinen + 21 C eikä sada, (hellettä ei ollut tarjolla).” Toteutui. Hotelli oli nimensä mukainen Spa, joten useat meistä ui ja saunoi, se kun kuului hintaan. Järjestelyt toimivat ja kiitosta sai sekä opas itse että koko päivän opastuksestaan.

Perinteitä kunnioittaen meillä oli taas kerran samperin kivaa yhdessä.

Ja huomioliivit kaikilla, paitsi autolla. Suuri kiitos kaikille mukana olleille!

Me teimme sen taas, hyvä me!

Petteri

P.S.Kuvia Galleriassa.